Niina Ratilainen

Nuoret voittivat Säätytalolla

Hallitus teki budjettineuvottelussa hyvän päätöksen, eikä nostanut oppivelvollisuusikää 17 vuoteen. Sen sijaan että nuoret velvoitetaan käymään lukion tai ammatillisen koulutuksen ensimmäinen vuosi, luvattiin oppivelvollisuuteen suunniteltuja rahoja ohjata sinne missä nuorilla niille kipein tarve on. Kepin sijaan nuoret saavat porkkanaa.

 

On tärkeää, ettei kukaan nuori jäisi peruskoulun varaan, vaan jatkaisi opintojaan toisen asteen loppuun. Tänään päättynyt kissanhännänveto oppivelvollisuuden ympärillä onkin näyttänyt lähinnä koskevan sen kustannuksia – tai siis oletettuja kustannuksia. Ääripäitä ovat edustaneet Opetusministeriön 15 miljoonan euron ja Kuntaliiton 100 miljoonaan euron arviot.

Oppivelvollisuuden sisällä rahoilla olisi katettu kaikki opiskelumateriaali ammatillisella puolella ja lukioissa kokkiveitsistä MAOL-taulukoihin. Opetusmateriaalin hinnat ovat karanneet käsistä ja monelle pienituloiselle perheelle todellinen ongelma. Yksinhuoltajaperheen lukiolaisena olen itsekin käyttänyt aikoinani paljon aikaa käytettyjen tehtäväkirjojen hankkimiseen. 15–100 miljoonalla valtion eurolla on kuitenkin parempaa käyttöä kuin joka vuosi kirjasarjoja kosmeettisesti muuttavien kustannusyhtiöiden tilinauhat. Valtio tukee järjestöjä, joilta pienituloiset perheet voivat hakea tukea materiaalikustannuksiin ja sähköisen materiaalin kehitys toivottavasti jatkuu.

 

Oppivelvollisuusiän nostamisen tavoitteena on ollut vähentää syrjäytymistä ja turvata koko ikäluokalle jatkokoulutuspaikka. Elintärkeitä tavoitteita, joihin valtion, kuntien ja koulujen täytyy satsata. Nyt tehdyn päätöksen ansiosta tähtäin on oikeaan kohteeseen.

Mikä oppivelvollisuuden pidentämisessä sitten olisi muka mättänyt? Opiskelu on nuorille hyvä investointi tulevaisuuteensa. Oppivelvollisuutta ajavat ovat kuitenkin käyttäneet ykkösargumenttina syrjäytymisen ehkäisyä. Oppivelvollisuuden nostoa syrjäytymisen laastarina pitävät unohtavat, että syrjäytyminen on monitahoisempi ongelma. Siihen liittyy haasteita, joita ei ratkaista pelkästään koulunpenkillä. Sosiaali- ja terveyspalveluilla on keskeinen osa syrjäytymiseen puuttumisessa. Miten voi nuori joka ei saa hoitoa masennukseen mutta jolle on opiskelupaikka toiselta asteelta?

 

Helsingin Diakonissalaitoksen ja Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimus kaikkein heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten hyvinvoinnista kertoo, että pahoinvointi kumpuaa yksinäisyydestä ja toimettomuuteen vajoamisesta.

Tutkimuksen mukaan keskeiset hyvinvointia uhkaavat tekijät ovat yksinäisyys, toimettomuus ja köyhyys. Syrjäytyneiksi luokitelluilla ihmisillä olisi toimintavalmiuksia ja halua osallistua, mutta tällä hetkellä heidän inhimilliset resurssinsa jäävät käyttämättä.

 

Kun varoja kohdennettaisiin nuorten mielenterveyspalveluihin, voisi pahoinvointikierrettä katkaista. Opetuksen sisällä rahaa taas pitäisi saada erityisopetukseen sekä niiden alueiden kouluihin, joissa perheillä on erityisesti sosiaalisia ongelmia.

Oppivelvollisuuden nostaminen 17 vuoteen on jakanut poliitikkojen mielipiteitä, muttei asiantuntijoiden tai opiskelijajärjestöjen. Useiden asiantuntijoiden mukaan oppivelvollisuus ei ehkäise tehokkaasti syrjäytymistä.

 

On hienoa, että hallitus on päässyt sopuun mallista, miten nuoret suorittaisivat toisen asteen tutkinnon ja miten varoja voidaan kohdentaa juuri syrjäytymisen ehkäisyyn.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Opettajien parempaan työohjaukseen pitäisi myös satsata.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

A-studion keskustelussa kävi ilmi, että Suomessa on toiseksi alhaisin oppivelvollisuusikä vain Turkissa on alempi. Sitä jäin ihmettelemään.

Nuoret ovat erilaisia ja aikuistuminen vie joiltaki kovasti aikaa. Olisiko koulu sitten ollut ratkaisu tähän?

Hyviä ideoita A-studiossa eli puuttuminen ongelmatapauksiin jo varhain. Opettajat näkevät ja tietävät ja jotain ehkä voitaisiin tehdä, mutta auttaako sekään, jos lapsen koti ja kasvuympäristö on täynnä ongelmia? Siitä asiasta tietävät myös poliisit. Miten he kytkeytyvät tähän? Miten eri tahojen tietoja yhdistellään tai edes on lupa yhdistää?

Käyttäjän ratilainenniina kuva
Niina Ratilainen

Huomasin saman pointi A-studion keskustelussa. Tosin on myös niin, ett muissa maissa oppivelvollisuus alkaa jo 5 tai 6-vuotiaana, tätä ei ohjelmassa tuotu esiin. Olen aivan samaa mieltä, meillä on aika eriytneitä rakenteita iden välillä tieto ei kulje. Kouluista ei olla yhteydessä sosiaalitoimeen tai nuorisotaloilla kouluihin, esimerkiksi. Paremmin pitäisi myös puuttua tosiaan perheiden ahdinkoon, se auttaa lapsiin. Jo neuvolassa tulisi huomata vanhemmuuden tuen tarve.

Käyttäjän kirsikallio kuva
Kirsi Kallio

Minun mielestäni ainakin sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jo rapautuneet siinä määrin, ettei ainakaan vähävaraisten perheiden voi olettaa saavansa tarvitsemaansa tukea. Olisikin aika uudistaa tsaarinaikaiset hallintorakenteet - joissa palveluiden käyttäjä nähdään edelleenkin usein kohteena - ja antaa enemmän vaikutusvaltaa kansalaisille. Silloin palvelutarjonta saataisiin paremmin vastaamaan ihmisten todellisia tarpeita.

Koulumaailmassa voi joskus olla pienestä kiinni, kuka syrjäytyy. Jos opetus korostaa instituutioon sopeutumista ja jos oppilas ei löydä omia vahvuuksiaan, voi syrjäytymiskierre alkaa jo tästä. Voidaan myös kysyä, oireileeko yksilö vai koko yhteisö. Herkkä, ja joskus liiankin kiusallinen puheenaihe.

Koulu voisi tarjota nykyistä enemmän mahdollisuuksia myös niille oppilaille, joille itse opiskelu ei aina maistu. Opettajat voisivat esimerkiksi tukea 9. luokan tet-harjoittelua integroimalla omaa opetusta vahvemmin mukaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #6

Näkisin, että tietotekniikka voisi olla yhdyskäytävä eri toimijoiden välillä ja ongelmien esille tulossa ja korjaamisessa, mutta kuka ja missä ja miten sitä kehitettäisiin, että tulisi hyvää jälkeä. Yleensä tietotekniikkayrittäjillä on vain raha mielessä ja tilaajilta puuttuu kykyä hahmottaa mitä oikeasti tarvitsevat. Kyvyttömyys suunnitella ja hahmottaa kokonaisuus ei vie eteenpäin. Siinä ei mikään kohtaa ja sutta syntyy. KOkemusta on ja vieläkin harmittaa sellainen.

Käyttäjän kirsikallio kuva
Kirsi Kallio Vastaus kommenttiin #7

Kannatan ajatusta. Tulevaisuudessa esimerkiksi wilmassa - tai jossain muussa verkkoympäristössä - voitaisiin rakentaa oppilaiden, vanhempien, opettajien sekä koulun muun henkilökunnan välistä vuorovaikutusta. Mahdolliset kysymykset ja huolenaiheet esimerkiksi sosiaali- ja tervedydenhuoltoa tm. koskien voitaisiin kanavoida sitten eteenpäin. Yleistä keskustelua voitaisiin käydä myös opetuksen sisällöistä ja tavoitteista.

Nykyjärjestelmässähän opettajat ja muut viranomaiset voivat "liputtaa" huolestaan esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevan nuoren puolesta. Vaikka ajatus on kaunis, haiskahtaa tässäkin pikemmin kontrolli kuin aito huoli. Reilua nimittäin olisi, jos nuori itsekin voisi liputtaa huolestaan parempien palvelujen puolesta.

Maininnan ansaitsee se, että oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia kouluissa on juuri lisätty. Pisteet sille.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #8

Onko Wilman kehittämistä ajateltu edes? MIten sellainen käynnistyisi? Onko järjestelmäkehityskelpoinen?

Käyttäjän kirsikallio kuva
Kirsi Kallio Vastaus kommenttiin #9

Olisi todella loistavaa, jos Wilmaa kehitettäisiin vuorovaikutteisempaan suuntaan. Ihanteellista olisi, jos koulusta voisi käydä keskustelua sekä valtakunnallisesti että koulukohtaisesti. Hätätilassa jo pelkän palautteenkin antaminen varmaan auttaisi, ks. Helsingin kaupungin "osallistu ja vaikuta" http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/kaupunki-ja-hall...

"Kehittämisideat" voisi inspiroida nuoriakin mukaan keskusteluun.

Toimituksen poiminnat