Niina Ratilainen

Stop uhkailulle ja kiristykselle – kyllä vihreälle talouspolitiikalle

”Minä en oikein ymmärrä, miksi kokoajan pitää toitottaa että huonosti menee ja Suomi on konkurssissa. 90-luvulla lama vasta olikin syvää, silloin vasta menikin huonosti. siihen nähden nykyajassa on moni asia hyvin”.

Näin aloitti Turun Varissuolla eräs rouva kampanjoidessani kanssani keskustelun. Hyvin sanottu, totesin. Näissä vaaleissa tunnusomaista on ollut puolueiden kilpalaulanta massiivisten leikkausten tarpeesta. Leikkausten tarvetta on toitotettu ainoana totuutena. Kaikki jotka väittävät muuta, eivät ymmärrä Suomen tilaa.

Leikkauksia julkiselle sektorille toivovan tietysti kannattaa sanoa, että ilman valtavaa sopeutusta ei selvitä. ”Kreikan tie” – toteaa Kokoomuksen vaalimainos. Uhkailu, tuo vaikuttava verbaalinen ase.

Vaaleissa ratkaistaan julkisen talouden tasapainottamiseen liittyvien säästöjen kokoluokka sekä keinot hillitä kustannusten nousua. Samalla yhteiskuntaa pitää uudistaa ja luoda kasvua. Vihreään talouteen ei kuulu kurjistamispolitiikka, johon leikkaukset väistämättä johtavat. On höpöä väittää, ettei hyvinvointiyhteiskunnan perus, tasa-arvoinen palveluiden saanti, murenisi kun leikataan suurissa kokoluokissa.

Valtiovarainministeriö esittää raportissaan talouspolitiikan lähtökohdat 2015–2019 6 miljardin sopeutusta tulevalle hallituskaudelle, jotta velkaantuminen saadaan kuriin. Kuntien tileiltä tulisi hoitaa 2 miljardin osuus tästä potista.
VM:n esitykseen nojaa koko 6 miljardin voimalla Kokoomus. SDP on valmis sopeuttamaan heti 3 mrd ja tarvittaessa vielä neljännen. Keskusta on ennen VM:n raporttia linjannut 2,3 mrd:n euron säästöistä. Timo Soinin mukaan 6 mrd voidaan sopeuttaa, mutta ajanjaksoksi tulee määritellä 6-7 vuotta hallituskauden sijaan. Vihreiden sopeutustavoitteissa leikkausten osa on 1,7 mrd.*

”Emme voi elää lastemme rahoilla velaksi”, sanotaan. Leikkaukset eivät ole uusi idea, sillä kunnianhimoista leikkauspolitiikkaa on jo kuluvalla hallituskaudella tehty. Kasvu ei ole parantunut ja monia palveluita on jouduttu karsimaan. Esimerkiksi leikkaukset kuntien valtionosuuksissa näkyvät suoraan suurempina opetusryhminä, toisen asteen kurssitarjottimen heikentymisenä, koulujen lakkauttamisena, vähentyvinä vanhuspalveluina ja terveyskeskusjonojen pidentymisenä.

Yhtä hyvin voisi leikkaajilta kysyä millainen on se maailma jonka jätämme lapsillemme juustohöylättynä?

Sen sijaan että politiikan prioriteettilistalla on säästöjen määrä, tulisi puhua kasvusta ja menoja vähentävistä yhteiskunnallisista uudistuksista. Työttömyysasteemme on 8,8 % ja tarvitsemme satoja tuhansia työpaikkoja. Se on helpommin sanottu kuin tehty, minkä vuoksi työpaikkojen lisäämisen pitää olla tulevan hallituskauden yksi tärkeimpiä johtoajatuksia. Työttömyydellä on sekä taloudellinen, että inhimillinen hinta. Kumpaankaan meillä ei ole varaa.

Tarvitaan investointeja. Lainaa ei kannata ottaa juokseviin käyttömenoihin, mutta työllisyyttä lisääviin ja kasvua vauhdittaviin kertainvestointeihin kyllä. Maamme kouluissa on hometta ja korjausvelkaa, edullisista vuokra-asunnoista taas monilla seuduilla huutava pula. Suomi tarvitsee sähköistystä ja lisää raiteita. Matalan valtionlainan koron aikana kannattaa tehdä elvyttävää talouspolitiikkaa.

Ei roikuta vanhassa kun voidaan uudistua. Suomi tippuu kelkasta globaalisti pian monella tavalla, ellei päättäjiltä löydy rohkeutta luoda puitteita uudistumiselle. Ympäristöystävällinen teollisuus, älylaitteet, tekniikka ja digitalisaatio eivät ole vahvuuksiamme, ellemme niihin itse investoi. Nokian ajat ovat ohi, ja nyt on tajuttava että kehityksen mukana ei pysy pelkällä hyvällä tahdolla.

Leikkaaminen ja uhkailu ei ole rohkeaa eikä kestävää politiikkaa. Uuden tulevaisuuden rakentaminen on.

Miksi sitten emme voi suostua miljardien leikkauksiin tulevalla vaalikaudella? Siksi, että hyvinvointivaltio on tehty huonoja aikoja varten. Varissuolainen rouva oli oikeilla jäljillä: 90-luvun lamassa leikattiin peruspalveluista. Näemme tänään vaikutukset laman lapsien kohonneina mielenterveysongelmina ja työkyvyttömyytenä.

Nyt jos koskaan: ei tehdä säästöjä, jotka hidastavat työpaikkojen syntymistä, vähentävät kuluttajien ostovoimaa ja leikkaavat ihmisten peruspalveluista. Sillä Suomi ei nouse.

 


* Vihreiden esitys 1,7 mrd menosäästöistä koostuu:

  • Veronkierrolle stoppi, veroparatiisit kuriin 400 M€
  • Viranomaisten yhteistyön lisääminen
  • Laajennetaan käänteinen ALV-velvollisuus matkailu-, huolinta- ja kuljetusalalle.
  • Verohallinnon lisäresursointi
  • Velvoite tyyppihyväksytyn kassakoneen käytöstä 150M€ (korvaa kuitinantovelvoitteen)
  • Tilaajavastuulain kokonaisuudistus.
  • Ei hallintarekisterille ja muille pyrkimyksille piilottaa omistuksia.
  • Poistetaan yksityisen terveydenhuollon Kela-korvaukset asteittain 200M€
  • Poistetaan asuntolainojen korkovähennykset asteittain 200 M€

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Mitähän ihmeen leikkauksia kirjoittaja tarkoittaa?

Päättyvällä vaalikaudella Suomen bruttokansantuote on kääntynyt pysyvältä vaikuttavaan laskuun. Se on nyt vuoden 2007 tasolla. Valtion budjetti oli silloin 35 miljardia. Vuonna 2014 se oli 54 miljardia.

Päättyvällä vaalikaudella Suomen kokonaisveroaste on kasvanut 3,6 prosenttiyksikköä. Velkaantumisen suhde bkt:hen on kasvanut joka vuosi. Vaalikauden alun -1,0 prosentista se on paisunut runsaaseen -3,2 prosenttiin.

Työn hinta suhteessa euroalueen keskiarvoon on noussut 10 prosenttiyksikköä ja suhteessa USA:han 20 prosenttiyksikköä. Pääasiallisena syynä eivät ole avokätiset palkankorotukset vaan verojen ja veroluonteisten maksujen korotukset.

Työttömyys on noussut koko vaalikauden ajan. Jyrkin työpaikkakato on tapahtunut teollisuudessa. Vain julkisen sektorin työpaikkojen määrää on kasvatettu.

Kauppatase on kääntyi negatiiviseksi vuonna 2011 ja on siitä lähtien ollut negatiivinen.

Rakennuslupien ja myönnettyjen asuntolainojen määrä on pudonnut jyrkästi. Tämä näkyy myös rakennusalan työllisyydessä. Ilmeisesti tämä lasku ei vielä riitä, kun myös asuntolainojen korkovähennysoikeudet halutaan poistaa.

Jostakin syystä kirjoittajan talousreseptit vaikuttavat pahemman kerran todellisuudesta vieraantuneilta.

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Syöttötariffi tuulivoimalle syö Suomen konkurssiin.
"Tukitaso sovittiin muutama vuosi sitten, jolloin sähkön markkinahinta oli huomattavasti korkeammalla. Nyt sähkön hinnan uskotaan pysyvän alhaalla useita vuosia."

"Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen sanoo, että tämä on myönteinen ongelma."

http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/tuulivo...

Tuulivoima on ahneiden itsepetosta: "Petoksista kaikkein typerin on itsepetos", Osmo Soininvaara (vihr)

http://pitkaranta.blogspot.fi/2015/04/suomessa-reh...

Onko tutkijan mielipiteellä vaikutusta korruption leviämisen estämiseksi, että tuulivoimaloiden rakentamiset pysäytetään Suomessa. Jo riittää petokset, kts. Tapion Pitkärannan teksti: "Suomen taloushistorian laajimpia lahjontaan ja korruptioon liittyviä kokonaisuuksia."

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"Vihreiden talouspolitiikka." Pelkkää fuulaa kaikki tyynni. Entäpä ne todelliset toimet, mitä on tehtävä? Pelkkä höpötys ei todellakaan riitä.

Vihreiden talouspoliittiset jutskat ovat ilmaisesti kirjoittaneet yliopistoissa opiskelleet tytöt, jotka eivät ymmärrä muuta kuin sen klassisen muun, että rahaa tulee sieltä seinästä sekä sähköä töpselistä.

Käyttäjän nurmialex kuva
Alex Nurmi

Suomi kulkee teitä myöden, ei raiteita. Taloutemme toimivuuden elinehto on maantiekuljetukset. Ymmärrän kyllä vihreän perusajatuksen, jossa raideliikenne vie voiton autoilusta, mutta se ei Suomen teollisuutta, tai duunaria palvele. Teiden korjaukseen tarvittaisiin samantien miljardin investointi. Suomen vienti ja teolliisuus nojaa maanteihin, ei raiteisiin. Ajatus vihreällä sähköllä kulkevasta junasta on kaunis, mutta ei realistinen.

Leikkauslistoihin en ota sen kummemmin kantaa, mutta totean, että Suomen taloudellinen tilanne tällä hetkellä on seurausta EU:n harjoittamasta politiikasta. 90-luvun lama voitiin hoitaa kotikonstein, koska oli oma valuutta mitä säädellä suhteessa maailman markkinoihin. Olen lama-ajan lapsi ja näin läheltä mitä oman yrityksen nurin meneminen tekee perheessä. En silti syytä Iiro Viinasta paholaiseksi, kuten niin moni muu. Oman valuutan sääntely ja kova leikkauspolitiikka johti laman hoitamiseen ennätysnopeasti, mitä avitti tottakai Nokian kova vienti.

Korjausrakentaminen ja asuntojen rakentaminen toki on hyvästä, mutta! Niillä ei juurikaan väkeä työllistetä. Tämän päivän rakentaminen, kuten kaikki muukin, tehdään minimimiehityksellä. Usein on vielä niin, että firma on suomalainen, työntekijät ei.

Myönnän että vaihteeksi oli kiva lukea tämänlainen postaus, vaikka se utopialta minun silmiini näyttikin. Terveisin fillaria käyttävä ja luontoa ajatteleva Persu

Toimituksen poiminnat