*

Niina Ratilainen

Ilman monikulttuurisuutta ei ole mitään

Suomi ei ole koskaan ollut yhdestä puusta veistetyn heimon tyhjiö. Täynnä samankaltaisia ihmisiä. Jopa me, Euroopan pohjoisessa valtiossa, olemme aina olleet värikäs, monipuolinen ja eritaustainen kansa. Monikulttuurinen.

Maassamme asuu monenlaisia ihmisiä, kaikki yhtä suomalaisia. Meitä on moneen alakulttuuriin: joidenkin vanhemmat ovat syntyneet muualla kuin Suomessa. Osa kuuluu seksuaalivähemmistöön. Meillä puhutaan eri äidinkieliä. Ihmisillä on erilaisia koulutustaustoja, perhekäsityksiä tai fyysisiä tai toimintakykyyn liittyviä esteitä. Uskotaan erilaisiin kasvatusmalleihin, uskotaan erilaisiin maailmankatsomuksiin.

Minun isoäitini on Karjalan evakko. Hän joutui hyvästelemään pienenä oman kotiseutunsa ja matkaamaan sisemmäs Suomen rajojen välissä. Evakoilla oli vastassaan aivan toisenlainen kulttuuri, kuin mihin he olivat kasvaneet. Pienessä maassamme elämä eri alueilla on hyvin erilaista.

Usein unohdamme vielä evakkovuosia kaukaisempia juuriamme. Maamme alkuperäiskansaa eivät ole turkulaiset tai helsinkiläiset, vaan saamelaiset. Suomi ei ole vieläkään ratifoinut alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa YK:n ILO 169-sopimusta. Vaikka saamelaiset ovat alkuperäiskansamme, kulttuurimme juuri, emme kovinkaan mallikkaasti tikkuakaan tämän kulttuurin vaalimisen eteen.

Monikulttuurisuutta vastustavilta tahtoisin kysyä että mikä meille suomalaisille oikein kelpaa? Kenellä meistä on oikeus määritellä hyvä suomalainen ja huono suomalainen?

Minun sukutaustani edellisissä polvissa risteää Karjalasta sekä Venäjältä. Olen ollut töissä Intiassa ja ystävystynyt paikallisiin. Kannatan futiksessa Italian maajoukkuetta ja haluan opiskella kieliä ja tehdä sellaista politiikkaa, että kaikki nuoret pääsisivät halutessaan opiskelijavaihtoon. Jos joskus adoptoin muualla kuin Suomessa syntyneen lapsen, onko hän jollekin monikulttuurisuuden painajainen?

Meillä jokaisella on omaan kulttuuriimme oikeus. On pelkurimaista puolustaa syntymän tai suvun perusteella oikeutta määritellä oikea suomalaisuus – oikea kulttuuri. Koska Suomi on kautta historiansa ollut monikulttuurinen, on aivan mahdotonta edes vaatia mitään muuta. Suomalaisuus on monikulttuurista.

Jokaisen ihmisen ansiot tässä elämässä määritellään hänen tekojensa, ei syntyperänsä kautta. Toisenlainen ajattelu ei eroa kovinkaan paljon niistä aatteista, joilla on maailman historiassa aloitettu etnisiä sotia ja rotupuhdistusta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Kyllä Suomi on ollut melkoinen kulttuurien sulatusuuni aikojen saatossa. Hyvä niin, se antaa kansakunnalle voimaa ja henkistä pääomaa. Mutta miten nyt sanani laitan, en kuitenkaan korostaisi mitään monikulttuurisuutta täällä pohjolan perukoilla, olemme ehkä lähtöisin eri kulttuureista. Joku on lähtöisin Karjalasta, joku Sveitsistä ja se saa vain näkyä ja kuulua monin tavoin, eikä sen kummempaa.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

"Aina" tarkoittaa viimeistä 100 vuotta?

Ei kai kukaan mitään määrittele sen kummemmin, se on sitä paitsi hyvin vaikeaa, kuten itsekin huomasit. Ei ylhäältä päin voi määrätä kuka on suomalainen, vaan se todellisuus muodostuu sosiaalisesti. Voit esimerkiksi päättää olevasi vaikkapa nyt somali, mutta on eri asia vakuuttuvatko muut somalit päätöksestäsi.

Kulttuuri ei ole yksittäisen ihmisen asia, vaan tapa toimia ja olla. Vähän kuin kieli ei ole yksittäisen ihmisen väline.

Oma kulttuurisi on selvästikin länsimainen eurooppalainen kulttuuri. Kuvauksesi voisi kirjoittaa kuka tahansa rikas länsimaalainen. Vain sukutaustamainintasi erottaa sinut tarkemmin. Se, miten teet asioita, miten katsot asioita ja miten reagoit asioihin kertonee myös paljon.

Itse olen savolainen "puolievakko", jolla on viikinkitauti. Asun 2 kilometrin päässä sairaalasta jossa äiitni ja isäni syntyivät, jossa itse synnyin ja jossa omat lapseni syntyivät. Olen asunut muualla puoli vuotta Hämeessä, enkä tykännyt siellä olla yhtään. Ulkomailla käyn vain miellyttääkseni muita ja toisinaan töiden takia. Jostain syystä rakastan tätä maisemaa ja koen olevani osa sitä riippumatta siitä, minkä maan rajojen sisällä se sijaitsee.

Tuon perusteella saatan kohdata ihmisiä, joilla on samanlainen tausta kuin minulla. Jotka arvostavat samoja asioita kuin minä ja ajattelevat hieman samoin ja puhuvat samaa kieltä. Silloin kai voisi sanoa, että kulttuurisesti edustamme samaa sakkia. Jos koen olevani kotona, jään. Jos en, lähden. Lähtijöiden ja jääjien mukaan paikallinen kulttuuri kehittyy johonkin suuntaan.

Jos katsoo sitä, mikä ihmisiä tässä kulttuurissa keskimäärin pitää kasassa ja saa ihmiset jäämään tai lähtemään, väittäisin että se on ensiksi raha ja sitten palvelut, eli nykyisenlainen monikulttuurinen ympäristö pysyy kasassa pääasiassa rahan avulla. Ihmiset liikkuvat ympäri maailmaa rahan perässä ja rahan kautta.

Raha on raja-aitoja purkava tekijä ja globaali yhteinen tekijä, mutta aika arvaamaton. Kun ajat käyvät kovemmiksi, purkautuminen alkuperäisiin joukkoihin alkaa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Alkuperäiset joukot vaan ovat matkan varrella muuttuneet. Koville ajoille on myös tyypillistä että luodaan uusia siltoja koska kaikki tarvitsevat verkostoja ja vastavuoroisuutta. Tällä lisäyksellä allekirjoitan tekstisi.
Sitten sinun kommenttisi ulkopuolelle. Aivan älytöntä ehdoin tahdoin tuottaa ristiriitoja ihmisryhmien välille.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Totta kai ne ovat muuttuneet, mutta ne ovat olemassa ilman määrityksiä. Se on minusta kummalline ajatus, että kaikki ensin jotenkin tietoisesti määritellään joksikin ja sitten vaan eletään sen mukaan, kunnes joku keksii määritellä jotenkin muuten. Minusta kaikki suorastaan sotii sitä ajattelua vastaan.

Kauheasti käytetään aikaa siihen, että koitetaan määritellä asiat paremmiksi ja sitten taivastellaan vuodesta toiseen, kun ihmiset eivät osaa toimia niiden määritysten mukaan.

Kun raha ja palvelut katoavat, ihmiset etsivät jotain muuta. Mitä se on? Turvaa? Minusta se maailma on aikalailla hurja paikka, mutta kasvasti todennäköisempi.

Veikkaan, että siinä kohdassa rikkaita ovat ne, joilla on se raain heimo. Uskonnollinen, ideologinen tai muu. Katsoo vaan Syyriaa ja muita arabikevään jälkeisiä paikkoja, siellä etnisesti puhdistaa ja riehuu täysin pysäyttämättömästi porukka, jota pitää kasassa fanaattinen uskontulkinta.

Tai Ukraina, jossa slaavinationalistit taistelee keskenään siitä, kenen nationalismi on parempaa. Kuukausi sitten Motorolan sanottiin teloittaneen 10 vankia hetken mielijohteesta. Homma käy koko ajan raaemmaksi.

Heitä ei pysäytä mikään muu kuin peilikuvansa. Heitä ei voi "määritellä" joksikin muuksi tai sosiaalisesti painostaa mihinkään.

Jos vastaava porukka syntyy tähän maahan, se hanskaa saman tien ja lyhyessä ajassa koko maan. Pelkkä ajatuskin on jotakin, mikä saa miettimään vaikka mitä.

Teoreettinen pohjani on "Canettilainen". Että ihmiset voivat muodostaa ja muodostavat joukkoja, mutta joukot väistämättä hajoavat ja hajotessaan palaavat takaisin alkutekijöihinsä. Taantuvat.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Vielä lisää aiheesta. Olisikohan sukupuoli myös vaikuttava tekijä. Hiljan julkaistiin joku geenitutkimus mistä ilmeni että naispuolisessa geeniperimässä on suurempi variaatio kuin miespuolisessa täällä Suomessa. Thaivaimot ei ole mikään uusi ilmiö. (Minulle oli uutta että mies- ja naislinjoja edes on geeneissä) No siitähän voi, siis ehkä voi, myös seurata jotain suurempaa kykyä luoda niitä verkostoja uusissa ympäristöissä.
Muistan kun olin maahanmuuttajana että suomalaiset naiset olivat miehiänsä ulospäinsuuntautuneempia uudessa ympäristössä ja oppivat kielen (ruotsi) nopeammin.

Käyttäjän ratilainenniina kuva
Niina Ratilainen

Antti, pyörittelysi osoittaa, kuinka hankala kokokäsite "monikulttuurisuus" on, etenkään käytettynä tiettyynpoliittiseen tavoitteeseen. Perussuomalaiset tekisivät itselleen palveluksen, kun he vastustaisivat vaikkapa liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa tai turvapaikanhakijoiden ottamista Suomeen. Ei monikulttuurisuutta.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Niin no. ei tarvitse lähteä rajojen ulkopuolelle etsimään monikulttuurisuutta. Suomessa kun sisäiset kulttuurierot ovat monella tavoin ulkoisia suurempia. On maalaiskulttuuri, kyläkulttuuri, kaupunkilaiskulttuuri ja pääkaupunkicitykulttuuri. On nuorisokulttuuria, äijäkulttuuria, akkakulttuuria, vanhuskulttuuria. On musiikkikulttuuria, taidekulttuuria, tiedekulttuuria, urheilukulttuuria, harrastuskulttuuria, työkulttuuria. Ja niin edelleen. Jokainen meistä on yksilöllinen läpileikkaus tästä kirjosta ja erot sitten heijastuvat ryhmissä, joissa liikumme, ja näissä poliittisissakin näkemyksissä.

Perussuomalaisetkin ovat tietenkin osa tätä kirjoa, ja sikäli heidänkin kulttuuritaustaansa ja näkemyksiinsä on hyvä suhtautua ymmärtävästi. Suvaitsemattomuuttakin on hyvä ymmärtää, mistä se kumpuaa, vaikkei sitä tarvitsekaan käytännön tasolla suvaita. Suvaitsemattomat saavat toki puhua ja tehdä omissa piireissään aivan mitä lystäävät, kunhan eivät puutu muiden elämään.

Kaikissa kulttuureissa on kääntöpuolensa, kuten tasa-arvo-ongelmat ja väkivaltaperinteet. Kuten siis suomalaisessa kulttuurissa – elämme eurooppalaisittain yhdessä väkivaltaisimmista kulttuureista, eikä syytä oikein voi vierättää maahanmuuttajillekaan, joita täällä on muuhun Eurooppaan nähden verraten vähän. Erikoista kyllä, Suomessa ei-toivottujen kulttuurien kritiikki keskittyy naisiin kohdistuvaan väkivaltaisuuteen, vaikka olemme itse kyseisen väkivallan kärkimaita. Jokainen meistä tietää, että alkoholikulttuuri on Suomessa ongelma – jota ongelmaa ei lainkaan ole kaikilla maahanmuuttajakulttuureilla.

Yhtä lailla muissakin kulttuureissa tiedostetaan keskeiset ongelmansa. Kreikkalaiset tuntevat keinottelukulttuurinsa, amerikkalaiset pöyhkeyden, kiinalaiset välinpitämättömyyden ja niin edelleen. Kaikkia ongelmia ei toki aina tunnusteta ongelmiksi, vaan ollaan niistä peräti ylpeitä, kuten alkoholistitkin usein ongelmastaan ovat.

Kulttuurit eivät ole muuttumattomia ja kaikilla on edelleen pitkä matka kuljettavana, joillakin ehkä pidempi matka kuin toisilla, ja ongelmat ovat erilaisia. Suomalaisessakin kulttuurissa on jatkuvasti kiistakapuloita, mutta vuosi vuodelta tapahtuu kuitenkin edistystä. Tätä kehitystä muissakin kulttuuriryhmissä kannattaa tukea.

Sikäli kun kulttuurit vahvasti liittyvät etnisiin ryhmiin, monikulttuurisuuden vastustaminen ennemminkin näyttäisi olevan savuverho monietnisyyden vastustamiselle. Se kun on 1930-luvun jälkeen tullut vahvasti epämuodikkaaksi, joten kannattaa mieluummin sanoa vastustavansa jotain muuta.

Jaakko Häkkinen

Monikulttuurisuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, siksi puhutaan ristiin:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199007-ohipu...

Toimituksen poiminnat