*

Niina Ratilainen

Eilen kauhisteltiin naisten raiskauksia, tänään leikataan naisjärjestöjen tukea

Ei ole sellaista kanavaa jolla viime päivät ei olisi kauhisteltu Suomessa naisten kohtaamaa väkivaltaa, pääosin raiskauksia. Oliko syynä sitten viime keskiviikkona vietetty kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä, vai lehtijutut joiden mukaan turvapaikanhakijaa epäillään nuoren naisen raiskauksesta. Haluaisin uskoa että ensimmäinen, sillä haluaisin uskoa että naisten kokema väkivalta Suomessa pöyristyttää joka päivä.

Pääministeri Juha Sipilä kutsui Kempeleen tapauksen tultua ilmi kriisikokouksen kokoon. Juha Sipilä selvitti asiaa:” Väkivaltainen käyttäytyminen keskuksissa ja niiden ulkopuolella on lisääntynyt ja sillä on vaikutusta sisäiseen turvallisuuteen. Puolin ja toisin tehtävä väkivalta on tuomittavaa.” Rasistit innostuivat.

Naisten turvallisuudesta kiinnostuneet totesivat että olisi hienoa, jos naisille EU:n toiseksi väkivaltaisimmassa maassa pidettäisiin kriisikokouksia aiheesta vähän useammin. Tai vielä parempi: asialle tehtäisiin jotain.

Halusin uskoa Juha Sipilää. Että kriisikokous ei ollut halpa veto Kempeleen tapauksen johdosta. Että hallitus, jonka ansiot tasa-arvon edistämisessä ovat toistaiseksi hyvin laihat, nyt kuitenkin lähtee hommiin. Että rasistien innostuminen pitää nyt vaan taas kerran kestää, jos hirveistä raiskauksista ja mielen loppuelämäksi arpeuttavista rikoksista ylipäätään aletaan puhua, niihin puuttua ja niitä ehkäistä.

No ei.

Naisjärjestöjen yhteistyöjärjestö NYTKIS ry julkaisi tänään kannanoton, sillä valioneuvoston talousarvioesitys vuodelle 2016 esittää 14 % leikkausta nais- ja neuvontajärjestöjen valtionapuun.

Hyvät herrat. On aika paksua järkyttyä yhden näyttävän kriisikokouksen verran raiskauksesta, jos todellisuudessa jo nyt vähän resursoidusta tasa-arvotyöstä leikataan lisää.

Suomessa raiskataan nainen 15000 kertaa vuodessa. Joka kolmas suomalainen nainen on joutunut puolisonsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Aivan järkyttävän suuria lukuja asiassa, jossa jo yksi on liikaa. Samalla Suomessa on aivan liian vähän turvakotipaikkoja ja nykyisetkin paikat ovat alueellisesti epätasaisesti. Tällä hetkellä turvakotipaikkoja ei ole kaikille niitä tarvitseville naisille. Tähän kysymykseen moni, minä mukaan lukien, suhtautui toiveikkaasti Sipilän kiinnostuksen herättyä naisten suojelemiseen väkivallalta. Tähän saakka.

”Naisjärjestöillä on asiantuntemusta mm. työn ja perheen yhteensovittamisessa, palkkapolitiikassa sekä naisiin kohdistuvan väkivallan erityiskysymyksissä”, toteavat järjestöt tiedotteessaan. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei voida vähentää leikkaamalla naisjärjestöjen tukea.

Hyvät herrat, puolueiden puheenjohtajat hallituksessa. Hallitusohjelmassanne todettiin: ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”. Tälle aika paljon on naureskeltu, sillä eihän se tasa-arvohomma itsestään toteamalla toteudu. Ei se toteudu kovin nopeasti edes kovalla työllä, sillä Suomessa on paljon tasa-arvon epäkohtia ja syrjiviä käytäntöjä, jotka ovat syvällä rakenteissa, asenteissa tai toimintakulttuureissa.

Nyt olisi hyvä paikka lunastaa kiitoksia asiassa ja satsata naisten turvallisuuteen. Lisätä turvakotipaikkoja, tarkastella seksuaalirikosten rangaistuksia, tukea naisjärjestöjen työtä. Muuten kriisikokouksenne oli alentuvaa kaikkia väkivallan murtamia naisia kohtaan.

 

Tasa-arvovaltuutettu otti kantaa hallitusohjelmaan

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat