Tulevien hallitusten on satsattava kunnolla raideliikenteeseen

Planeetan tuhoa ei voi enää estää vain henkilökohtaisilla valinnoilla. Nyt tarvitaan sodanajan johtajia, selkärankaa ja rinnan rottinkia. Poliitikot! Milloin nousette poteroistanne kyyristelemästä?

Tämän haasteen heitti Riku Rantala lokakuussa Docventuresin blogissaan, jota jaettiin nopeasti yli 40 000 kertaa. Runsas viikko ennen Rantalan blogia oli julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC raportti, jonka viesti ravisteli koko maailmaa. Ilmastonmuutos aiheuttaa dramaattisesti elämää maapallolla, ja IPCC:n mukaan on enää hyvin vähän aikaa torjua pahimpia uhkia.

Moni meistä meni aivan tolaltaan. Minäkin menin. Ilmastoahdistus kuului yliopiston ruokalassa, jossa vieressäni istuvat kundit tilittivät toisilleen siirtyneensä välittömästi kasvisruokajonoon pienentääkseen hiilijalanjälkeen. Sosiaalisessa mediassa jaettiin ja kysyttiin parhaita vinkkejä ekotuotteista. Ystäväni vaihtoi vihreämpään sähköön ja mummoni huokaili ikätovereidensa kanssa, millainen maapallo tuleville sukupolville on jäämässä.

Sekä kuluttajien valintoja, että systeemisiä muutoksia vaativat ovat oikeassa. Yksilön valinnoilla on merkitystä, mutta jotta yhteiskunta todella muuttuisi vähähiiliseksiksi, tarvitaan poliittisia päätöksiä.  Hyvä uutinen on se, että keinot torjua ilmastokatastrofi ovat olemassa.

Ilmastovaikutukset ovat toisilla politiikan sektoreilla selvemmät kuin toisilla. Yksi selvimmästä päästä on liikenne. Kotimaan liikenteen osuus on noin viidennes Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Liikenne on päästöjen vähentämisessä onnistuminen kannalta aivan keskeinen kysymys ja kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaan kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä on vuoden 2005 tasosta vähennettävä 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Siksi tarvitaan mittavia satsauksia raideliikenteeseen. IPCC:n keskeinen viesti on: ei ole aikaa vatuloida. Siksi raideliikenteen investointeja on vauhditettava olennaisesti ja pian. Kun on kiire ja työtä on paljon, kannattaa yleensä aloittaa sieltä, missä on saavutettavissa suurin hyöty. Tunnin juna Turun ja Helsingin välille on yksi fiksuimmista asioista, mitä tästä näkökulmasta voi tehdä.

Turun seudulta, Salosta, Lohjalta ja Raaseporista pendelöi pääkaupunkiseudulle päivittäin töihin tuhansia työllistä. Myös Helsingistä rantarataa pitkin ja tunnin junan vaikutusalueelle suuntautuu paljon työmatkaliikennettä. Pendelöinti tulevan tunnin junan radanvarrella lisääntyy kokoajanja selvitysten mukaan lisääntyy myös jatkossa.

Turun, Helsingin ja Tampereen kasvukolmion vaikutusalueella sijaitsee yli 54 prosenttia koko Suomen työpaikoista ja väestöstä. Investoinnit nopeisiin raideyhteyksiin tällä alueella siirtävät merkittävän määrän ihmisiä yksityisautoista juniin.

Kasvihuonepäästöjen näkökulmasta tilanne on selkeä. Kehitys Helsingin ja Turun välillä on viime vuosina ottanut liikenteen ilmastopäästöjen näkökulmasta takapakkia. Matkustajamäärät ovat vähentyneet rautatieliikenteessä, kun moottoritieyhteyksiä on parannettu ja kaukoliikenteen bussien vuoro on sekä tiheä – että luotettava.

Tamperelainen ystäväni kertoi muuttaneensa mieltä raidehankkeiden keskinäisestä tärkeysjärjestyksestä ajettuaan muutaman kerran junalla Turun ja Helsingin väliä. Ei tarvitse olla edes tamperelainen tietääkseen, miten usein junien aikataulut rantaradalla pettävät. Ei siis ole ihme, jos bussit ja yksityisautot houkuttavat työpaikkamatkustajia tällä hetkellä raiteilta kumipyörille. Tunnin juna ratkaisee tämänkin ongelman, sillä uusi raide vähentää häiriöherkkyyttä. Samalla vapautuu tilaa rantaradan uusille paikallisjunavuoroille.

Suurten kehityshankkeiden kohdalla keskustelu alkaa yleensä rahasta. Kun talouspuhe on yhteydessä poliittisiin päätöksiin, pitää muistaa, että raha on aina kuitenkin väline. Valtion investointivarauksista tietty osa käytetään joka tapauksessa liikenneinfraan. Oikea kysymys kuuluu, millaisia asioita liikennebudjeteilla halutaan edistää. Halutaanko lisätä liikenteen hiilidioksidipäästöjä vai pitää lupaus vähentää päästöjä liikenteessä 50% 2030 mennessä ja vielä lisää kohti 2050-lukua?

Tästä on raideliikenteessä kyse ja tästä myös tunnin junassa on kyse.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu